24. maailmanjamboree on käynnistynyt Länsi-Virginiassa. Pinkkipartio ry on ollut tuntosarvet herkkinä sateenkaaripartiolaisten puolesta, sillä Boy Scouts of America (BSA) on tullut valitettavan tunnetuksi homo- ja transfobiastaan.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien on nyt mahdollista olla BSA:n jäseniä, mutta pitkä syrjivä historia antaa aihetta epäilyksille. Yhdysvaltojen poliittinen ilmapiiri on myös vähintäänkin tulehtunut ja etenkin transsukupuolisille tämä on voinut olla kynnyskysymyksenä jamboreelle osallistumiselle.
Virallisista linjauksista
Jamboreen virallisilla nettisivuilla kerrotaan, että jamboree on turvallinen tila kaikille osallistujille ja osallistujen joukossa on homomiehiä, lesbonaisia, biseksuaaleja ja transsukupuolisia. Nettisivujen mukaan kaikkia tulee kohdella leirillä kunnioittavasti, eikä minkäänlainen syrjintä ole hyväksyttävää. Lääkintä- ja terveydenhuoltopalvelut on esitelty sivuilla kattavasti; joukossa on myös Listening Ear -henkilökuntaa, jonka luokse voi mennä puhumaan asiasta kuin asiasta.
Syrjintä seksuaalisen suuntautumisen vuoksi ei ole hyväksyttyä, ja sivuilla listataan myös ’transsexual’ seksuaalisena suuntautumisena. Homomiehien ja lesbonaisien eritteleminen sekä ’transseksuaalisuuden’ mainitseminen eivät vakuuta siitä, että järjestäjätaho on valveutunut sateenkaariasioista. Jamboreen järjestäjien joukossa on toivottavasti sateenkaaripartiolaisia, mutta voi vain arvailla, kuinka avoimesti sitä on voinut tuoda esille. On tietenkin tärkeää ja hienoa, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt mainitaan sivuilla ja järjestyssäännöissä, vaikka sanaston tuntemus kaipaisikin päivitystä.
Aikuisten leiriläisten (eli ISTien, International Service Team) oli käytävä Safe from Harm -nettikoulutus ennen jamboreeta, eikä ilman todistusta päässyt leirialueelle. Tämän koulutuksen toivomme sisältäneen myös LGBTIQ+-asioita, ja onhan tuhansien aikuisleiriläistenkin joukossa sateenkaarevia osallistujia.
Leirivalmisteluja ja epämääräisyyksiä
Ikävänä yllätyksenä on tullut se, että leirille ei ollut nettisivujen turvallisen tilan mainostamisesta huolimatta tulossa kaikille avointa LGBTIQ+-tilaa. Ajatuksena lieni, että jamboree itsessään olisi turvallinen kaikille, mutta erityisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat todennäköisesti tietävät erillisen tilan merkityksen sekä itselleen että heille, jotka eivät voi avoimesti olla omana itsenään. Edellisellä maailmanjamboreella Japanissa oli Rainbow Cafe, mutta tällä kerralla painostuksen jälkeen jamboreelle perustettava Rainbow Cafe on suunniteltu pelkästään ISTeille ja muille leirin työntekijöille. Upea aloite on wsgay2019-Instagram-tili, jolla tehdään sateenkaarevia julkaisuja jamboreelta (ja menneitä leireiltä). Tili ei ole kytköksissä jamboreen järjestäjiin. Wsgay2019-tilin mukaan turvallisen tilan puuttuminen johtuu joidenkin leiriä sponsoroivien tahojen vastustuksesta, joihin myös BSA kuuluu. Instagram-tili syntyi protestina leiriorganisaatiota kohtaan; ikään kuin virtuaalisena ja epävirallisena Rainbow Cafena.
Wsgay2019-ryhmä otti yhteyttä Björn Seelbachiin (IG: @bjornseelbach), joka oli vastuussa Japanin jamboreen sateenkaarikahvilasta. Tämän johdosta suuri joukko leirille osallistuvia nuoria oli yhteydessä jamboreen järjestäjiin, ja paria viikkoa ennen leirin alkua WOSM päätti kaikille avoimen kahvilan pystyttämisestä eri maiden food housien turvin ja alkoi etsiä vapaaehtoisia järjestäjiä. Jamboreeta on kuitenkin suunniteltu vuosikaupalla ja kaksi viikkoa ennen leiriä havahduttiin kaikille avoimeen sateenkaarikahvilaan. Anteeksi mitä? Yksi partion hienouksista on se, että virheitä saa tehdä ja niistä ponnistetaan eteenpäin. Voi vain toivoa, että turvallista tilaa ja sen käytännön merkitystä puidaan leirin jälkiarvioinnissa, eikä tällaista valmistautumattomuutta kohdata tulevilla jamboreilla. Toinen partion hienouksista on nuorten mahdollisuudet vaikuttaa sekä ryhmässä toimiminen, ja tämäkin on syytä huomioida jälkiarvioinnissa ja tuoda laajemminkin esille. Nuorissa ja joukossa on voimaa!
Turvallisen tilan monet vaiheet
Kanadan food housen piti muotoutua sateenkaarikahvilaksi, mutta suunnitelmat muuttuivat viime hetkellä. Tony Malone, joka työskentelee taiteen ja ihmisoikeuksien parissa (nettisivut, Instagram) alkoi pystyttää sateenkaarikahvilaa, mutta luonnollisesti tarvitsi apua. Jos leiriorganisaatiolta ei liiennyt apua, tämä viimeistään osoittaa, että heillä ei ole ollut turvallisen tilan käytännöt hallussa tai todellista mielenkiintoa asiaa kohtaan. Hieman ironisesti Kanada on hypännyt paikkaamaan naapurimaansa järjestelyjen puutteita: LGBTIQ+-tila lopulta avattiin Kanadan food housen yhteyteen, mutta aikarajoituksesta johtuen varsinaista sateenkaarikahvilaa ei pystytty luomaan.
Tämänhetkinen aikuisten Rainbow Cafe on Meet&Greet-teltan yhteydessä, ja meno on ollut vielä hiljaista. *Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevat asiat on ilmeisesti niputettu vammaisasioiden yhteyteen leiriorganisaation sisällä, mikä on hälyttävää ja surullista, sillä kenenkään sukupuoli tai seksuaalisuus ei ole vamma, eikä eri vähemmistöjä voi tulkita yhdeksi massaksi. Vaikka eri vähemmistöillä on jossain määrin yhtäläisiä tarpeita ja yksi ihminen voi kuulua moneen eri vähemmistöön, tällainen niputtaminen on väärin. Vammaisissa ja ei-neurotyypillisissä on sateenkaari-ihmisiä, jolloin monialaista asiantuntijuutta ja yhteistyötä tarvitaan, ja Pinkkipartio ry tunnistaa tämän. Olemme kuitenkin ensisijaisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita ajava yhdistys.* Sateenkaarinäkyvyys on pitkälti yksittäisten food housien varassa, ja esimerkiksi Ison-Britannian food housesta saa rannekkeita, joilla voi osoittaa LGBTIQ+-tukea. Wsgay2019-tilin ylläpitäjät alkoivat pitää pinkkiä ranneketta ja kannustavat muita samaan. Heidän mukaan esimerkiksi Norjan, Ruotsin, Suomen ja Ison-Britannian joukkueet ovat edistyksellisiä ja osoittavat tukea avoimesti, mutta Rainbow Cafe on erityisen tärkeä heille, joiden leirijoukkue ei ole samoilla linjoilla; esimerkiksi arabimaat, Australia tai Yhdysvallat itse. Kaikille pitäisi olla tila, jonne voi tulla sellaisena kuin on, ja esittää kysymyksiä.
Toinen tärkeä asia monimuotoisuuden näkökulmasta on wc- ja peseytymistilat, joissa jokaisella on turvallinen ja mukava olla. Jamboreen saniteettitilat ovat binäärisesti sukupuolitettuja, ns. perinteisiä, joten tässäkin on yksi asia, johon täytyy vaikuttaa tulevaa Etelä-Korean jamboreeta ajatellen (puhumattakaan lukuisista kotimaan leireistä ja tapahtumista, jotka ovatkin jo monet tässä asiassa petranneet).
Mikä suunta seuraavaksi?
Lähestymme 2020-lukua, Pride sai alkunsa Yhdysvalloista ja täytti 50 vuotta, ja partiolaiset ympäri maailman osallistuvat Prideille. Maailmanjamboree sen sijaan on marssimassa menneisyyteen, vaikka useat maailmanjärjestöjen jäsenjärjestöt ovat jo avoimesti ilmaisseet ja osoittaneet sateenkaaren olevan osa partiota. Olin itse maailmanjamboreella 12 vuotta sitten, ja siellä ymmärsin, että sateenkaari ja partio voivat kuulua yhteen. Toivon, että tällaiset oivallukset voivat olla osa tätäkin jamboreeta, monien muiden loistavien jamboreekokemusten lisäksi.
Pinkkipartio seuraa jamboreen tilannetta. Oletko leirillä tai kuulitko päivityksiä? Kerro meille! Sposti: pinkkipartio@gmail.com, FB: Pinkkipartio ry, IG: Pinkkipartio, Twitter: @pinkkipartio
Tekstiä päivitetty 28.7. klo 12.30. Korjattu Korea Etelä-Koreaksi ja tehty asteriskien (*) merkitsemä lisäys.
Teksti: Tiia Veneranta
Kuvat: Tintti Parviainen, Tiia Veneranta, Pinkkipartio ry
